Metsänomistajan ensiaskeleet
Tervetuloa lueskelemaan metsänhoitoon ja -omistamiseen keskittyvää blogiani. Blogini näkökulma on paitsi dokumentoida omia metsänhoidon pyrkimyksiäni, myös käsitellä metsänhoitoa jatkuvan kasvatuksen näkökulmasta.
Omistaminen on vastuunottoa
Metsänomistaja minusta tuli hieman puolivahingossa suvun metsäpalstan uhatessa jäädä “isännättömäksi”, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Omistajuuden eetoksesta olen omaksunut vastuunoton, johon kuuluu omistukseen tutustuminen ja siitä huolenpito niin, että se säilyy “kunnossa” ja tuottavana myös jatkossa. Metsän kohdalla tämä tarkoittaa minimissään päätöstä siitä, ottaako itse vastuuta metsänhoidosta, vai ulkoistaako sen muille korvausta vastaan. Päädyin itse opiskelemaan metsänhoitoa ja yritän sitä kautta luoda metsästä taloudellista sekä myös aineettomampaa lisäarvoa.
Metsäpalstat olivat myös siinä määrin hyvässä vaiheessa kierrossaan, että ensimmäinen metsäkauppa alkoi nopeasti olla ajankohtainen. Samalla kävi ilmi, että metsänomistajan vaihtoehdot ovat melko hiljattain monipuolistuneet vuoden 2014 metsälain uudistuksen myötä. Niinpä päätin tutustua eri hoitotapoihin, ja melko nopeasti lueskelinkin jo jatkuvasta kasvatuksesta. Siinä minua viehätti se, että jatkuva kasvatus vaikuttaisi tarjoavan joitain etuja verrattuna perinteisempään tasaikäisen metsän kasvatukseen. Koetan avata näitä (potentiaalisia) etuja tässä blogissa ja niistä lisää myöhemmissä kirjoituksissa.
Metsänhoidon kylmiltään aloittaminen on tähän mennessä ollut sangen työlästä opiskeltavan tietomäärän ollessa melkomoinen. Metsänkasvattajalta vaadittavan tietomäärän pohjalta saisi ehkä helpostikin esim. kandidaatintutkintoon tähtäävän koulutusohjelman yliopistoon, liekkö moista vielä olemassa? Lisäksi metsäkauppojen kommervenkeistä täyttäisi helposti yhden jatkokurssin.
Toisaalta valitsemani kasvatusmenetelmä on vielä siinä määrin harvinainen, ettei tietoa ja kokemuksia yksinkertaisesti ole saatavilla samassa mitassa, kuin ns. perinteisemmistä hoitomenetelmistä. Niinpä tämän blogin tarkoitus on myös osittain dokumentoida omaa yrityksen ja erehdyksen tietä, sikäli mikäli joku muukin olisi samassa tilanteessa.
Odotettavissa vihreä tulevaisuus
Metsänomistajan näkymät näyttävät muuten sangen valoisilta. Metsänomistaja alkutuottajana voi mielenkiinnolla seurata uutisista, kuinka puusta saatavista raaka-aineista kehitetään uusia jalosteita, joilla voidaan korvata vaikkapa fossiilisista raaka-aineista jalostettavia tuotteita, kuten muovia, teollisuuskemikaaleja, polttoaineita, vaatekuituja yms. jne. Puita kasvattava ja niitä tasaisesti teollisuudelle myyvä metsänomistaja voikin lohduttautua sillä, että omalta osaltaan osallistuu kiertotalouden mahdollisuuksien ylläpitämiseen ja kasvattamiseen, ja sitä kautta (ainakin mielikuvissa) maailman parantamiseen.
Metsällä on myös runsaasti muita, aineettomia arvoja. Metsän tarjoamat hyödyt fysiikalle ja erityisesti psyykelle ovat tulleet aivan toisella tavalla konkreettisesti tutuksi, mitä vanhemmaksi tulee. Metsään voi mennä hyötynäkökulma mielessä raivaussahan kanssa, tai ihan ilmankin käyskentelemään vailla sen kummempaa tarkoitusta.
Metsä on aivan oma maailmansa tuoksuineen, äänineen ja ylipäänsä kokonaisvaltaisena aistielämyksenä. On ollut myös nöyryyttä herättävää tajuta, että metsäluonto ei ole olemassa ihmistä varten. Metsä ei tarvitse ihmistä, mutta (suomalainen) ihminen tarvitsee metsää. Olenkin pyrkinyt omaksumaan ajattelutavan, että ihminen on pohjimmiltaan vain osa luontoa, jonka tehtävä on hoitaa ja aika ajoin kerätä metsän kasvustoa mahdollisimman vähin vauroin kasveille ja metsää kotinaan pitäville eläinlajeille, ja toisaalta varmistaa että metsä jää sinne myös ihmisen jälkeen. On tärkeää nähdä metsä puilta! Metsä on paljon enemmän kuin puumateriaalilieriöitä, joille voidaan määrittää kuutiohinta. Metsä on samalla elinympäristö, ekosysteemi, ravinnon ja raaka-aineiden lähde ja virkistäytymispaikka. Yksinkertaisesti, metsä rokkaa!
