Tuulituhoista
Kun olin saanut tehtyä harvennushakkuut metsäpalstoilleni, sinne iski eräänä keväisenä päivänä myrsky, joka kaatoi useita satoja runkoja. Onneksi oma palstani välttyi pahimmilta tuhoilta; hieman kauempana syöksyvirtaukset olivat lananneet puut järjestään. Tässä hieman mietteitäni myrskytuhoista ja niiden jälkihoidosta.
Vakuutus
Olin ottanut hieman aikaisemmin luonnontuhojen varalta palstalleni vakuutuksen. Vakuutuksesta maksettiin kaatuneesta puustosta tehdyn arvion ja niistä saatujen myyntitulojen erotus. Myrskypuut kelpasivat harvennushakkuun kuutiohinnoilla metsäyhtiölle, joten sain ne myydessä lähes täyden summan niiden nykyarvosta.
Olin jostain syystä kuvitellut, että vakuutus kattaisi myös kaatuneen puuston menetetyn tulevaisuuden tuoton. Voisihan kaatuneitten runkojen tulevaisuuden tuottoja arvioida diskonttaamalla niitten kasvun verran kuutioita nykyarvoon. Niinpä vakuutuskorvauksesta muodostui sangen vaatimaton verrattuna siihen, minkä laskennallisesti menetin kaatuneiden puiden tulevaisuuden kasvuna. Jälkikäteen ajateltuna vakuutuskorvaus oli siis melko yhdentekevä, toki summalla nyt maksaa vakuutusmaksut seuraavan kymmenen vuoden ajan. Vakuutuksen todellinen arvo lienee tapauksissa, jossa puut tuhoutuvat metsäpaloissa tms. tai silppuuntuvat niin pahasti, ettei niistä saa juuri mitään.
Jälkihoito
Metsäyhtiön noukittua kaatuneet rungot, niiden lukumääräksi tuli lähemmäs 400 kappaletta, kuutioina n. 180 m3. Nämä siis n. 5 hehtaarin alalta. Puiden korjuu onnistui näppärästi samoja jälkiä ja havutuksia pitkin, kuin mitä edellisenä vuonna tehdyssä harvennuksessa.
Metsäyhtiöön sai kuitenkin lähettää sähköpostin jos toisenkin, ennenkuin korjuu oli tehty. Sama myrsky oli iskenyt pahasti alueen muihinkin metsänomistajiin, ja korjuutyötä oli jonossa pitkälle alkutalveen. Puusto oli pääsääntöisesti kuitenkin kaatunut juurineen, eivätkä rungot olleet ehtineet pilaantua, joten kaatunut tukkipuusto säilyi melko hyvin tukkina.
Ainakin omaan silmään kuviot säilyivät vielä jotensakin peitteisinä, että jatkuvaa kasvatusta voi jatkaa. Tuuli jätti pääsääntöisesti taimet rauhaan, enin vahinko tulikin lähinnä tukkipuista, jotka olisivat vielä hyvin voineet järeytyä pari vuosikymmentä.
Tuulituhojen yleisyys
Ilmeisesti metsään tehtyjen harvennusten jälkeen on melko yleistä, että sinne tulee normaalia enemmän tuulenkaatoja voimakkaiden ukkosmyrskyjen seurauksena. Puita voi myös kaatua siksi, että harvennettuun puustoon iskevät puhurit kaatavat puita, jotka eivät ole aiemmin tottuneet olemaan voimakkaan tuulen armoilla ympäröivän puuston suojaavan vaikutuksen takia, ja siksi eivät ole kasvattaneet juuristoaan tuulta silmälläpitäen. Tuulituhojen ja harvennushakkuiden korrelaatiosta ei minulla ollut aiemmin mitään tietoa, enkä siihen ollut törmännyt lukemissani metsänkasvatusoppaissa.
Jatkossa aion varautua mahdollisiin tuulituhoihin jättämällä puuston n. 5-10 % tiheämmäksi, kuin mitä harvennushakkuun tiheydelle suositellaan.
