Ensiharvennuksessa onnistuminen tärkeää luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa

February 21, 2023 | 4 Minute Read

Palstani kuvioilla tuli ajankohtaiseksi teettää ensiharvennus. Luonnon monimuotoisuuden kannalta ensiharvennuksen onnistumisella on erittäin suuri merkitys.

Kehityskelpoiset sekametsää kasvavat kuviot

Kuvioni olivat alunperin istutettu kuusentaimelle. Istutuksen jälkeen hoito ei ollut edellisen omistajan toimesta kovinkaan aktiivista, ja kuvioille pääsi kehittymään luonnollinen tuuhea sekametsä, jossa komeat koivut, haavat ja terhakat kuuset kaikki kilpailivat elintilasta. Elintila oli siis nyt käynyt vähiin, ja edessä olisi luonnollinen pudotuspeli kilpailussa auringonvalosta ja ravinteista heikompien ennen pitkää lahotessa pystyyn, ellen minä metsänomistajana puuttuisi peliin.

Kuten kuvasta 1. nähdään, koivunlatvat ovat aikaa sitten kohonneet nopeampina kasvajina kuusenlatvojen yläpuolelle. MHY:n metsäasiantuntijan mukaan kuusten lähellä kasvavat koivut on tärkeää poistaa, etteivät ne “piiskaa” kuusten latvoja ja vaikeuta niiden kehitystä.

Kuvioilla oli tarpeen myös teettää ennakkoraivaus, ylitiheäksi päässeen puuston takia (Kuva 2). Kuuset kasvattavat taimia siihen tahtiin, että kuusikosta tulee ihmisen läpäisemätön puumuuri, jos niitä ei ajoissa harvenneta. Runkojen hillitön määrä myös johtaa kilpailuun ravinteista ja valosta, ja osa rungoista lahoaa vahvempien selvitessä voittajana.

Ensiharvennus

Koivuja ja jonkinverran haapoja jäi vielä runsaasti kuviolle. MHY:n asiantuntija ohjeisti urakoitsijaa ottamaan koivuja pois ronskimmalla kädellä kuin mitä urakoitsija olisi itse tehnyt. Palstaa voinee kuitenkin edelleen hyvällä omallatunnolla kutsua sekametsäksi. Sekametsäiset kuviot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Puulajit lisäksi tukevat toistensa kasvua niin, että metsästä tulee kestävämpi tuhoja vastaan.

Kuvasta 3. ja 4. nähdään harvennusvoimakkuus. Käytin metsänhoitoyhdistyksen palveluita harvennuksen valvonnassa.

Kuviot jatkavat kehitystään sekametsinä. Kuusille avautuu nyt tila kiihdyttää kasvuaan, kun niitä varjostavat isot koivut on kaadettu pois. Jäljelle jääneet koivut kasvavat myös, mutta uusia koivuja palstalle ei ilmeisesti enää synny. Kuviot siis kuusettuvat ajan myötä.

Ensiharvennuksen onnistumisen merkitys metsän monimuotoisuudelle

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ensiharvennusten voimakkuus on ollut viime vuosina liiallista¹,² jopa puun myyntituottojen ja hiilensidonnan kannalta. Tämä ei luonnollisesti ole myöskään parantanut luontoarvojen ja metsän monimuotoisuuden kehitystä. Suomi ei eroa biodiversiteetin heikkenemisen osalta muista maista, vaan heikkeneminen on ollut tasaista tälle vuosikymmenelle asti³. Metsäsertifikaattien vaatimukset on ollut helppo täyttää rasti ruutuun -menetelmällä ja todeta, että nyt on tehty tarpeeksi ja voidaan keskittyä rahan tekemiseen.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Ilkka Vanha-Majamaa sanoikin Ylen uutisessa 2020, että erityisesti talousmetsissä tehtävät toimenpiteet olisivat jatkossa erittäin tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi, koska Suomessa ei ole tarpeeksi suojelualueita⁴.

Sinällään metsä kyllä kasvaisi aivan mainiosti ilman, että ihminen sen kehitykseen puuttuu. Suosituksia tiheämpi metsä on myös monien eläinten, kuten riistaeläimet, mieleen. Koen, että jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti metsäomaisuuden hoitajana velvollisuuteni on yrittää kasvattaa metsää tavalla, joka mahdollistaa kannattavan metsätalouden kuitenkin minimoiden metsäluonnon monimuotoisuudelle aiheutuvan vahingon. Näiden tavoitteiden yhteensovittaminen ei ole helppoa, koska aiempaa oppia meillä ei vielä tarpeeksi ole. Nykyään julkaistaan kyllä hyvää tutkimusta asiasta, mutta metsänomistajalta tämän hetken parhaan tiedon soveltaminen kysyy omaa valveutumista ja omakohtaista kokeilua. Täytyy hankkia tietoa, suunnitella sen soveltamista ja varmistaa, että toteutus vastaa suunnitelmaa. En voi olettaa, että edes metsänhoitoyhdistys tai vastaava toimija osaisi tehdä parhaita päätöksiä puolestani.

Avoimen metsädatan rooli metsänkäytön suunnittelussa

Kimmoke palstojen harventamiseen tuli minulle itseasiassa yllättävältä taholta. Avoimen metsätiedon myötä palstojen puutiedot ovat kaikkien halukkaiden selailtavissa. Nyt on ilmeisesti niin, että isoilta metsäalan toimijoilta onnistuu avoimen metsätiedon yhdistäminen omistajaan, vaikkei itse metsätietoaineistossa olekaan kiinteistötunnuksia. Sainkin soiton ison metsäyhtiön edustajalta, joka oli sekä tutkinut palstaani ja todennut paitsi sen olevan ensiharvennuksen tarpeessa, myös selvittänyt, että minä olin palstan omistaja.

Tässä ei liene mitään pahaa, jos metsänhoito paranee useampien saadessa näkymän metsäpalstojen hoitoon. Toisaalta on selvää, että metsävaratiedon anonyymiuden purkaminen on tehtävissä muidenkin kuin viranomaisten toimesta, ja yksityisomistajien metsäomaisuus on isoille toimijoille nyt helppo selvittää. Metsäyritysten motiivi datan käyttöön ei myöskään liene metsänomistajan auttaminen luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa ja paremmassa metsänhoidossa, vaan puuraaka-aineen ja erityisesti kuitupuun hankinta.

Lähteet