Jatkuvan kasvatuksen harvennuskierto
Omilla palstoillani olen nyt päässyt tekemään harvennuksia kierron useimpiin vaiheisiin kuuluvilla kuvioilla. Tässä artikkelissa käyn vielä läpi opetukset eri harvennusvaiheista, ja yleisiä ajatuksia jatkuvan kasvatuksen käytännön toteutuksesta.
Omilla palstoillani olen nyt päätynyt tällaiseen jatkuvan kasvatuksen malliin:
- Taimikko: hoidetaan samoin opein kuin perinteisessä mallissa
- Ensiharvennus: samoin kuin jaksollinen kasvatus, lisäksi kannattanee pitää huolta sekapuuston kehittymisestä, että metsästä ei tule yksilajista ja sen vastustustuskyky erilaisia tuholaisia ja luonnonilmiöitä kohtaan kasvaa
- Kasvatusharvennus: tehdään yläharvennuksena, eli isoimmat tukkipuut pois ja laadultaan huonoimmat/sairaat myös pois, säilytetään ja vaalitaan alikasvustoa sekä monilajisuutta. Tavoitteena on siis tehdä samanlaisia harvennuksia niin pitkälle kuin pystytään.
Eli periaatteessa harvennukset tehdään samaan tyyliin kuin jaksollisessa kasvatuksessa, plus huolehditaan monimuotoisuudesta ja kasvatusharvennukset tehdään yläharvennuksina.
Päätehakkuiden viivästyttäminen
Jos jokin kuvio olisi jo päätehakkuuiässä, siinäkin voidaan viivästyttää sitä tekemällä myös siellä yläharvennus niin, että poistetaan isoja puita niin paljon että mahdollinen alikasvusto saa tarpeeksi valoa että ne alkavat järeytyä tukkipuiksi. Jos alikasvustoa ei luonnollisesti ole syntynyt, lienee viisainta tehdä päätehakkuu ja aloittaa kuviolla ns. alusta.
Päätehakkuuiässä olevien kuvioiden kiertoiän jatkaminen myös tulee luonnollisesti kalliimmaksi verrattuna jaksolliseen kasvatukseen. Nuoremmilla kuvioilla jatkuva kasvatus tuottaa paremmin hakkuutuloja, koska tällöin otetaan myös runsaasti isompaa tukkipuuta pois, joka muuten jätettäisiin jaksollisessa kasvatuksessa paikoilleen.
Jää nähtäväksi, kuinka kauan päätehakkuuta voidaan viivästyttää. Ideaalitilanteessa kuviolle syntyy hyvä aluskasvusto, joka uusiutuu ajan myötä. Tässä vanhat puut ovat tietysti avainasemassa, eli palstalta tai lähistöltä täytyisi löytyä vanhoja puita, jotka pystyvät tuottamaan siemeniä uusien taimien kasvua varten. Lisäksi minua mietityttää se, pystyykö kuvioita kasvattamaan sekametsänä vai kuusettuvatko ne kokonaan jatkuvan kasvatuksen edetessä.
Tuottovertailu
Tekemieni tuottolaskelmien mukaan nyrkkisääntönä voisi olla, että mitä nuorempi palsta/kuvio on, niin sitä kannattavampaa sen jatkuvaan kasvatukseen siirtäminen on (jos lasketaan tulevien tuottojen nykyarvot yhteen). Nuorilla kuvioilla tuotto-odotus saattaa olla jopa parempi kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Toisaalta mitä lähempänä päätehakkuuta ollaan, sitä enemmän tuotto-odotus muuttuu jaksollisen kasvatuksen hyväksi johtuen juuri tukin hintaerosta kuitupuuhun ja päätehakkuusta maksettavasta paremmasta kuutiohinnasta ylipäätään. En kuitenkaan itse odota, että jatkuvan kasvatuksen huonompi tuotto olisi pitkässä juoksussa suuri, ehkä luokkaa 15-20 % yli koko kiertoajan.
Tuottojen maksimointi ei mielestäni olekaan jatkuvan kasvatuksen tärkein asia. Paljon tärkeämpää on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, ja se, että metsä säilyy metsänä, eläimille ja kasveille mahdollisimman luonnonmukaisena paikkana.
Metsäalan ammattilaisten osaaminen jatkuvan kasvatuksen mukaisesta metsänhoidosta
Olen huomannut, että metsäurakoitsijoiden osaamisessa on tämän suhteen eroja, eli kannattaa varmistaa että urakoitsijalla on kokemusta jatkuvan kasvatuksen mukaisten harvennusten tekemisestä. Jotkut ostajat myös mainostavat tätä osaamista, ja niille on silloin helppo myydä puuta pystykaupalla.
Myöskään ei voi luottaa siihen, että vaikkapa metsänhoitoyhdistykseltä ostettu harvennusten valvontaa suorittava palvelu osaisi ottaa huomioon jatkuvan kasvatuksen mukaiset kriteerit, varsinkin jos tavoitteena on myös luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Metsäalalla on omien kokemusteni mukaan runsaasti ihmisiä, joiden vuosikymmenien kokemus rajoittuu vain jaksollisen kasvatuksen mukaiseen, metsän tuottoa maksimoivaan kasvatukseen, luontoarvojen ollessa toissijaisia.
Tässä korostuukin metsänomistajan oma viitseliäisyys. Nykyään julkaistaan hyvää tutkimusta asiasta ja metsänomistajalta tämän hetken parhaan tiedon soveltaminen kysyy omaa valveutumista ja omakohtaista kokeilua. Täytyy hankkia tietoa, suunnitella sen soveltamista ja varmistaa, että toteutus vastaa suunnitelmaa.
