Jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen tuottovertailu

July 23, 2020 | 7 Minute Read

Jatkuvan kasvatuksen yhteydessä puhutaan monesti myös sen kannattavuudesta vertailtaessa sitä perinteiseen, tasa-ikäiseen metsään tähtävään jaksolliseen kasvatukseen. Jatkuvan kasvatuksen mielekkyyttä pohdittaessa kannattavuus ei toki ole ainoa arvo, mm. luonnon monimuotoisuudella ja subjektiivisemmilla arvoilla on useasti yhtä merkittävä osuus. On kuitenkin hyvä tiedostaa, mistä komponenteista metsäpalstan tuotto koostuu, ja kuinka sitä voi arvioida.

Hoitomuotojen erot kustannuksien osalta

Vertailtaessa jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen tuottoa perinteiseen jaksolliseen kasvatukseen, voidaan aloittaa tutkimalla hoitomuotojen kuluja. Jaksollisen kasvatuksen merkittävin yksittäinen kuluerä ovat metsän uudistuskulut, joihin kuuluu mm. taimien istutus, maanmuokkaus, uudistusalan raivaus yms. Lisäksi nuoren taimikon hoitoon kuuluu taimikon perkaus, etteivät nuoret taimet peity muun aluskasvillisuuden alle.

Jatkuvassa kasvatuksessa uudistus tapahtuu luonnollisesti, eli valtapuiden alle kasvavien aluspuiden toimesta. Taimikon hoitoon ei myöskään kulu samalla lailla rahaa, koska puusto ei varsinaisesti koskaan ole taimikkona, vaan metsä säilyy aina osapuilleen varttuneen kasvatusmetsän näköisenä (enemmän tai vähemmän tuuheana).

Jaksollisessa kasvatuksessa taimikonhoitajan huolena ovat myös erilaiset taimikkoa kohtaavat eläintuhot. Niiden satunnaisuudesta johtuen niitä ei kuitenkaan oteta mukaan tähän tarkasteluun. Kuitenkin hirvituhojen koittaessa taimikko on pahimmillaan uudistettava uudelleen, viivästyttäen näin taimikon kehitystä vuosia. On myös huomattava, että vakuutus ei koskaan korvaa tulevaisuuden menetettyjä tuloja (jotka täytyisi ottaa tällaisessa tuottolaskelmassa huomioon), ainoastaan nykyisiä vaurioita.

Uudistuskulujen vaikutusta metsän kokonaistuottoon voidaan havainnollistaa yksinkertaisella laskelmalla. Katselin netistä metsäalan toimijoiden tarjouksia metsän uudistamiskuluista. Esim. iso metsäyhtiö tarjoaa palvelua alkaen 543 €/ha (ALV 0 %). Joissain arvioissa metsän uudistamiskuluiksi mainitaan jopa 1000 €/ha. Oletetaan laskelmassa uudistuskuluiksi haitarin alapäästä n. 600 €/ha.

Diskonttokoron valinnan vaikeus

Tämän jälkeen on pohdittava laskelmassa käytettävän diskonttokoron suuruutta. Diskonttokorko on laskelman tärkein osa, ja samalla tärkein yksittäinen parametri mietittäessä investoinnin tuottoa. Diskonttokoron avulla tulevaisuudessa saatavia rahavirtoja voidaan diskontata niiden nykyarvoon, ja kääntäen, arvioida nykyrahassa tehtäviltä investoinneilta vaadittavaa tuottoa, että investointi olisi kannattava.

Monien metsän tuottoa arvioivien laskelmien oletuksena on verrattain matala n. 1-3 % diskonttokorko. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole perusteltua, koska diskonttokorko on määritelmällisesti rahan vaihtoehtoishinta¹. Siksi diskonttokorkona täytyy käyttää prosenttia, jonka rahalle saisi sijoittamalla sen muihin, yhtäläisen riskin omaaviin sijoituksiin, kuten vaikkapa asuntokiinteistöihin.

Asuinkiinteistöjen tuotto vaihtelee 4-5 % välillä YIT:n mukaan². Toisaalta, Jórda et. al 2017 -tutkimuksen mukaan, vuoden 1950 jälkeen osakkeiden reaalituotto on ollut kehittyvissä talouksissa osakkeille 8,3 % ja asunnoilla 7,42 %³. Suomessa nämä tuottoprosentit ovat olleet vielä kovempia, yli 10 %. Niinpä metsäkiinteistön tuottolaskelmien diskonttokoroksi ei ole perusteltua käyttää kovinkaan alhaista, <4 % tuottoa. Perustellumpi tuottoprosentti olisi 5-8 %, jolla metsäsijoituksen mielekkyyttä voisi alkaa perustelemaan itselleen vaihtoehtona muihin sijoitusmuotoihin.

Simulaatio

Naputtelin hoitomenetelmien tulevaisuuden tuottojen nykyarvon hahmottamiseksi yksinkertaisen simulaation jaksolliselle ja jatkuvalle kasvatukselle taulukkolaskentaohjelmaan. Simulaation tapahtumat jaksollisessa kasvatuksessa olivat vuonna 0 tehtävä metsänuudistus, jonka kustannuksiksi per hehtaari arvioidaan 600 €, vuonna 30 tehtävä ensiharvennus, vuonna 50 tehtävä kasvatusharvennus ja vuonna 80 tehtävä päätehakkuu. Laskelmat tehtiin erikseen 2-6 % diskonttokoroilla. Jatkuvalle kasvatukselle tapahtumia on vain 20 vuoden välein tehtävät harvennukset, kun puusto on ensin saatu ns. jatkuvan kasvatuksen asentoon.

Simulaatio koostui 10 vuoden välein lasketuista skenaarioista, joissa tapahtumien kulut ja tuotot diskontataan nykyarvoon eri koroilla. Seuraavassa taulukossa on esitetty lasketuilla koroilla kunkin metsänhoidon toimenpiteen tuotto nykyrahassa, ja lopussa niiden yhteissumma. Kyseessä on jaksollisen kasvatuksen simulaation ensimmäinen skenaario, joka vastaa osapuilleen tilannetta, jossa metsäsijoittaja ostaa/saa haltuunsa palstan, josta on hakattu kaikki puusto pois. Kyseessä voisi myös olla metsitettävä pelto-/suoala, jossa metsänkasvatus aloitetaan täysin alusta, ilman edeltäviä kiertoja ja niistä saatavia tuloja.

Korkoa korolle -laskelman armottomuudesta kertoo, että jo 4 % diskonttokorolla 80 vuoden päästä tehtävän päätehakkuun nykyarvo jää alle tänä vuonna tehtävän metsänuudistuksen kulujen. Taulukosta nähdään, että 5 % tai sen ylittävällä diskonttokorolla metsästä saatava tuotto koko metsänkierron ajalle jää nykyrahassa nollaan tai negatiiviseksi, jos kasvatus täytyy aloittaa täysin alusta. Vertailun vuoksi, jos uudistuskulut ovatkin 1000 €/ha, jo 4 % korolla tuotoksi tulee vain hieman nollan ylittävä luku. Tämä on huonoin mahdollinen skenaario jaksollisessa kasvatuksessa.

Tarkastellaan seuraavaksi skenaariota, jossa puusto on välittömästi päätehakattavaa. Tässä tapauksessa puuston nykyisen ja tulevaisuuden hakkuiden diskontattujen nykyarvojen summa ovat suurimmat mahdolliset.

Jaksollisessa kasvatuksessa puuston odotettavissa oleva tulevaisuuden tuotto on siis voimakkaasti riippuvainen palstan/kuvion puuston keskimääräisestä iästä. Tuotto-odotuksen kannalta tilanne onkin sitä parempi, mitä vanhempaa metsä keskimäärin palstalla on.

Jatkuvan kasvatuksen simulaatio

Jatkuvalle kasvatukselle samanlainen simulaatio on helpompi tehdä. Periaatteessa metsään tehdään samanlainen yläharvennus/pienaukkohakkuu 15-20 vuoden välein, eikä metsänuudistamiseen verrattavia kuluja ole. Koska optimaalinen harvennusväli vaihtelee palstasta ja kasvualueesta riippuen, käytetään simulaatiossa 17 vuoden keskiväliä harvennukselle. Simulaatiossa on kaksi skenaariota, toisessa harvennus voidaan tehdä välittömästi (paras tapaus) ja toisessa seuraavaan harvennukseen on harvennusväli - 1 vuotta = 16 vuotta (huonoin tapaus).

Taulukon 3. perusteella 5-6 % diskonttokorolla, jota mielestäni metsäsijoitukselta tulisi minimissään vaatia, nykyarvot konvergoituvat nopeasti 70-vuoden tienoilla, joten pidempi simulaatioväli ei olennaisesti muuttaisi lopputulosta.

Tuottojen vertailu

Vertailua varten tarvitaan molempien hoitomuotojen keskimääräinen tuotto/hehtaari. Jaksollista kasvatusta varten voidaan laskea puustojen nykyarvot eri skenaarioille vanhentamalla puustoa 10 vuoden välein aloittamalla 0 vuoden ikäisestä kuviosta ja päätyen 80 vuoden ikäiseen puustoon. Samanlainen keskiarvo voidaan laskea jatkuvalle kasvatukselle parhaimman ja huonoimman skenaarion (taulukko 3.) keskiarvona.

Alla olevassa kuvassa on laskettu skenaarioiden keskimääräinen tuotto euroina/ha diskonttokoron funktiona.

Kuvasta 1 nähdään, että keskimäärin jatkuva kasvatus on n. 18-20% heikommin tuottava hoitomenetelmä valituilla parametreillä. Laskelma on kuitenkin sangen riippuvainen parametrien arvosta, kuten keskimääräisestä harvennuskertymästä, harvennusväleistä yms. jne., joten tarkan kuvan saaminen hoitomenetelmien kannattavuudesta vaatisi enemmän dataa hakkuilta kuin mitä minulla oli tätä tehdessä käytössä.

Jaksollisen kasvatuksen tuotto tehdään pääasiassa vanhalla puustolla. Seuraavassa kuvassa 2. esitetään eri-ikäisen puuston tuotto-odotus diskonttokoron funktiona. Samaan kuvaajaan on myös laitettu keskimääräinen jatkuvan kasvatuksen tuotto vertailua varten.

Kuvasta 2 nähdään, että jaksollisen kasvatuksen kuvioiden puuston nykyarvo on jatkuvaa kasvatusta suurempi diskonttokorosta riippumatta, kun puusto alkaa olla vanhenpaa, 50-80 vuotiasta. 30-40 vuotiaan puuston nykyarvo on osapuilleen sama jatkuvan kasvatuksen kanssa, ja sitä nuoremmilla metsillä nykyarvo on pienempi.

Tässä vielä simulaatiossa käytetyt parametrit: puun hinnat, uudistuskulut, kertymät ensiharvennukselle , kasvatusharvennukselle ja päätehakkuulle. Simulaatioparametreissa käytetään omia havaintojani yläharvennuksen tuotosta verrattuna alaharvennukseen, jolloin yläharvennuksen tukkiprosentti on n. 30 %, vs. alaharvennuksen n. 10 %.

Tuottolaskelman muuttujia on paljon

Tuottojen vertailusta huomataan, että keskimäärin jatkuva kasvatus on valituilla simulaatioparametreillä hieman heikommin tuottavaa kuin jaksollisen kasvatuksen metsä. Että menetelmien paremmuudesta saataisiin kattavampi kuva, simulaatiotuottoja pitäisi tarkastella vielä tarkemmin eri parametreilla, kuten puun hinnat, keskimääräinen puun kasvu, mahdollinen puun hinnan muutos (erityisesti kuitu vs. tukki) tulevaisuudessa yms.

Kuitenkin nykyisillä puun hinnoilla, joissa paras tili tehdään nimenomaan päätehakattavalla tukilla, jaksollisella kasvatuksella on jo lähtötilanteessa pieni etumatka jatkuvaan kasvatukseen nähden. Ostajillakin on tosiasiallista valtaa suunnata metsänkasvattajien preferenssejä haluamaansa suuntaan puun hinnan muutoksilla, muuttamalla nuoremman kuitupuun ja vanhemman tukkipuun välistä tuottojakaumaa yms., joten tuottoeron tilanne voi muuttua tulevaisuudessa.

Kuten kuva 2. osoittaa, tuottoerot puun hinnasta johtuen eri ikäisillä jaksollisen kasvatuksen kuvioilla ovat todella suuria. Yksittäinen euroa/ha lukuarvo halutulla diskonttokorolla ei siksi ehkä ole riittävä tuottolaskelmia varten, vaan investoinnin kannattavuutta täytyisi miettiä ostettavan metsäpalstan puuston rakennetta tutkimalla. Onko puustoa tasaisesti eri ikä-luokissa, vai painottuvatko puut tiettyyn ikäryhmään? Ostettavasta palstasta kannattaisi muodostaa pienempiä, saman ikäluokan kokonaisuuksia, ja laskea niille tuotto erikseen, sekä niiden perusteella sitten koko palstan tuotto.

Jatkuvan kasvatuksen osalta palsta vaatii yleensä yksi tai kaksi harvennusta, ennenkuin puusto saadaan optimaaliseen rakenteeseen. Toisaalta, kun metsä on jo valmiiksi jatkuvan kasvatuksen “asennossa”, siihen voidaan tehdä samanmoinen harvennus n. 15-20 vuoden välein, riippuen hieman metsän kasvusta. Siitä, voidaanko näin tehdä ikuisesti, ei liene vielä kellään kokemuksia.

Jatkuva kasvatus myös vaatii onnistuakseen puuston luontaista uudistumista, eli sitä käytettäessä on varmistuttava, että palsta, maaperä ja puusto siihen soveltuvat. Parhaiten luontaisen uudistumisen näkee jättämällä palstallaan alaharvennuksen tekemättä, ja katsomalla, alkaako metsä tuottaa luontaisesti aluskasvustona kuusentaimia. Metsä ilmaisee halukkuutensa ja kyvykkyytensä luontaiseen uudistamiseen aivan itse.

Lähteet